Teksti on alunperin julkaistu vanhoilla nettisivuillani 2017.

Espoolla menee oikeastaan tosi hyvin. Kasvava kunta, isoja investointeja menossa, maan mittakaavassa hyvä työllisyys, ja lasten ja vanhusten suhdekin on suunnilleen kohdallaan. Veroprosentti ei huitele taivaissa, mutta silti palveluihin ollaan melko tyytyväisiä. Kunnan henkilöstöönkin vaikutetaan suhtautuvan pääsääntöisesti kunnioittavasti ja esimerkiksi johtamiseen ja palveluiden digitalisoimiseen ja kehittämiseen näyttää olevan hyvä meininki.

Olen asunut nyt pari vuotta Otaniemessä. Olisin lähtenyt ehdolle aiemmassa kotikaupungissani Jyväskylässä, mutta täällä epäröin pitkään. Espoo on tuntunut vieraalta kaupungilta, joka pärjää ihan ok ilman minuakin. Mieleni muuttui kuitenkin, kun pääsin paremmin sisään Espoon politiikkaan Vasemmiston kunnallisjärjestön kautta.

Espoo tarvitsee avoimesti kehittämiseen suhtautuvia päättäjiä. Esimerkiksi vuoteen 2050 mennessä Espoon väestöstä jopa 30 % on maahanmuuttajia. Kaupunkia on nyt rakennettava osana kansainvälistä Helsingin seudun metropolia, eikä ihmetellä myöhemmin kuinka tässä näin kävi. Vaikka Länsimetro on ollut hankkeena lähinnä nolo, raideliikenteen ja tiiviin kaupunkirakenteen suosiminen Espoon solmukohdissa on erittäin tärkeää.

Kuntapolitiikassa vahvuuteni on koulutuspoliittinen osaaminen. Lähikouluperiaate on tärkeä osa tasa-arvoista ja turvallista valtiota. Työttömyyden ja muun vähäosaisuuden keskittyminen kaupunkien sisällä vaikuttaa konkreettisesti siihen miten hyvät lähtökohdat päiväkoti ja koulu pystyvät antamaan lapsille. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että Espoossa jokainen lapsi saa hyvän kasvuympäristön, terveen koulun ja sen lisäksi voi harrastaa ja osallistua. Erityisen tärkeää on myös viedä lukioiden opetussuunnitelma uudistus maaliin ja ottaa hyvin haltuun ammatillisen koulutuksen massiiviset muutokset. Esimerkiksi oppimisen siirtymisen vahvasti työpaikoille pitää näkyä myös kunnan tarjoamissa tehtävissä.

Minulla on annettavaa kuntapolitiikkaan myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Tiedän millaisia muutoksia kohdistuu omaan sukupolveeni, koska seuraan sitä työkseni. En voi keskittyä saavutettuihin etuihin, koska tiedän millaisia paineita tulevaisuudessa kohdistuu juuri nykynuoriin. Nyt tehdyt ratkaisut näkyvät siinä onko ikäpolvellani millaiset terveyspalvelut ja eläkkeet, ja onko lapsillamme varaa ostaa oma koti pääkaupunkiseudulla.

Olen kuulunut Vasemmistoliittoon viitisen vuotta. Minulle se tarkoittaa, että poliittisissa päätöksissäni sitoudun ajattelemaan eniten valtiosta riippuvaisia eli heikoimmassa asemassa olevia. Emme saa etuoikeutettuina syrjäyttää ihmisiä, joilla ei ole voimavaroja edustaa itseään. Minulle on erityisen tärkeää, että kunta noudattaa hyvän hallinnon periaatteita ja julkisuutta päätöksenteossaan, sillä ne ovat maailman mittakaavassa mielettömän hyvä tapa pitää yllä luottamusta ja osallisuutta.

Vaikka olekin paljon pohdintaa ja sitäkin enemmän keskustelua harrastava akateemisen maailman kasvatti, odotan kuntapolitiikassa ratkaisuja ja olen valmis kantamaan niiden tekemisestä vastuuta. Olen tottunut työskentelemään eri puolueista olevien kanssa ja ottamaan avoimesti vastaan eri näkökantoja. Espoon kuntapolitiikassa pienenkin puolueen edustajana pääsee rakentamaan tulevaisuuden kaupunkia ja juuri sitä haluaisin tehdä.

Tässä vielä bonuksena kuva Otaniemessä kasvaneesta kurpitsasta. Hyvä sato vaatii vaivaa, sitoutumista ja rakkautta, mutta sitä paremmalta se lopputulos sitten tuntuu.