Teksti on alunperin julkaistu vanhoilla nettisivuillani 2015.
Yhteisistä asioista päätetään hyvin usein eri eturyhmien näkökulmasta. Haja-asutusalueiden asujat vastaan kaupungit, työssäkäyvien verotus vastaan muiden etuudet, raskas teollisuus vastaan ympäristönsuojelu… Hyvin usein eri ryhmien tavoitteiden välille löydetään hyvä tasapaino tai ne jopa saadaan tukemaan toisiaan, kuten esimerkiksi kun rakennetaan uutta teollisuutta ympäristöystävällisen teknologian ympärille. Päätöksenteossa aina taiteillaan yleisen edun ja eturyhmien vahvojenkin vaatimusten välillä.
Sukupolvien välisestä solidaarisuudesta kuitenkin puhutaan vähän. Nuoret eivät tietenkään ole yhtenäinen ryhmä, sillä heissä on sekä opiskelijoita, työssäkäyviä, työkyvyttömiä, perheellisiä ja moniin muihin ryhmiin laskettavia. Siksi nuoret eivät myöskään usein pidä puoliaan politiikassa, pelkkä nuoruus ei yhdistä tarpeeksi. Suuret ikäluokat tekevät tällä hetkellä päätökset, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja meidän sukupolvemme hyvinvointiin.
Meidän sukupolvemme kantaa vastuun siitä, onnistuuko sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen niin, että niitä on varaa rahoittaa tulevaisuudessakin. Meidän sukupolvemme maksaa pienempänä ikäluokkana kovia eläkemaksuja, mikäli suuret ikäluokat eivät tee niiden suhteen solidaarisia päätöksiä. Meidän sukupolvemme tuskailee pätkätöiden, toimeentulon satunnaisuuden ja automaation sekä globalisaation viemien työpaikkojen kanssa, mikäli tehdään politiikkaa vain menneen maailman näennäisestä yksinkertaisuudesta katsoen. Meidän sukupolvemme joutuu pahimmillaan miettimään miten maksamme lastemme lukukausimaksut samalla, kun mietimme miten saamme vanhemmillemme hyvää hoitoa. Meidän sukupolvemme joutuu muuttamaan kulutustaan ja totuttua elämäntyyliään rajusti, mikäli toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ei tehdä suunnitelmallisesti pitkällä aikavälillä.
Kukaan ei tee tahallaan päätöksiä, joiden lopputulos on huono. On silti liian usein helppoa puolustaa nykytilaa tai toivoa, ettei muutoksia tarvitse tehdä. Hyvin usein ne myös vesittyvät kompromisseiksi, jotka eivät lopulta vie alkuperäiseen tavoitteeseen. Meillä on kuitenkin velvollisuus omaa tulevaisuuttamme kohtaan olla tiukkoja, kun päätetään asioista, jotka tulevat kuitenkin eteemme. Kysymyksiin voidaan löytää hyviä ratkaisuja, mutta silloin myös nuorella sukupolvella on oltava yhtä vahvaa lobbausta kuin muillakin eturyhmillä. Hyvinvointivaltion tulevaisuus, pääoman kasaantuminen ja ilmastonmuutos ovat niitä kysymyksiä, joista juuri nuorten on syytä olla kiinnostuneita. Onneksi ainakin näin vaalien alla löytyy kaikista puolueista nuoria poliitikkoja, jotka ovat yhtä huolissaan meidän sukupolvellemme kriittisistä kysymyksistä.
