Teksti on alunperin julkaistu vanhoilla nettisivuillani vuonna 2015.

Koulutuksen periytyvyys on Suomessa taas kasvussa, vaikka se saatiin jo taittumaan. Tasa-arvoinen ja laadukas peruskoulu on ollut Suomen selkäranka, mutta tällä hetkellä toistetaan 90-luvun laman virheitä lomautuksilla ja leikkauksilla. Päin vastoin kaikki koulutusasteemme kaipaisivat lisäresursseja pysyäkseen mukana maailman kehityksessä.

Koulutus on sekä pehmeää että kovaa politiikkaa. Sillä yhteys sekä ihmisen hyvinvointiin, valtionkilpailukykyyn että koko ympäristömme suojelemiseen. Se on sekä aluepoliittinen että talouspoliittinen kysymys, ja suoraan yhteydessä sosiaalipolitiikkaan. Siksi nostan koulutuspolitiikan tärkeimmäksi teemakseni eduskuntavaaleissa 2015.

•  Varhaiskasvatus on osa koulutuspolkua. Erityisen hyvin koulutus- ja sosiaalipolitiikan yhteys näkyy varhaiskasvatuksessa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on myös lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Se ei kilpaile tai ole ristiriidassa lasten hyvän kotihoidon kanssa vaan täydentää sitä.
• Jokaiselle tulee taata peruskoulun jälkeinen koulutus, jolta pystyy halutessaan jatkamaan korkea-asteelle. Aloituspaikkojen tulee sijaita siellä missä opiskelijatkin ovat, vaikka se tarkoittaisi ikäviäkin muutoksia muuttotappioalueilla. Alueellisuudesta ja toisen asteen opiskelijoiden sosiaalietuuksista tulee huolehtia siten, että myös vähävaraisista perheistä tulevat opiskelijat pystyvät valitsemaan koulutusalansa useammasta kuin yhdestä alasta.
• Toisen asteen kurjistamisen täytyy loppua. Lukioiden valtionosuutta tulee nostaa vastaamaan todellista kustannustasoa ja suomalaisen ammattikoulutuksen korkeasta tasosta tulee huolehtia.
• Koulutuksen maksuttomuudesta tulee pitää kiinni. Lukukausimaksuja ei tule ottaa käyttöön. Varallisuus ei saa olla esteenä itsen kehittämiselle, eikä populistinen politiikka Suomen kansainvälistymiselle.
• Opintotuen pitää riittää elämiseen. Pitkällä aikavälillä kannatan perustulon käyttöönottoa, mutta sitä ennen opintotukeen pitää palauttaa huoltajakorotus. Opintotukea ei saa käyttää koulutuspoliittisena ohjailun välineenä, vaan se pitää nähdä opiskelijan välttämättömänä toimeentulona.
• Korkeakoulutuksen pitää uskaltaa uudistua. Kannatan kokeiluja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutuksenjärjestämisen yhdistämiseksi hallinnollisesti ja sisällöiltään. Kokeilut tulee tutkia ja arvioida huolellisesti, eikä lainsäädännön pidä pitää yllä teennäisiä rajoja esimerkiksi tukipalveluiden järjestämisessä.