Puheeni Vasemmistoliiton puoluekokouksessa 2016
Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan eteen on tehty sinnikkäästi töitä, mutta nyt se riistetään köyhien lapsilta. Suomessa on maakuntien ja kaupunginosien peruskoulujen välillä yli vuoden oppimistulosero, joka kulkee käsi kädessä työttömyyden ja vähäosaisuuden keskittymisen kanssa. Pitkien kielten, eli tärkeän yleissivistävän ja maailmaa avartavan opiskelun määrä on radikaalisti laskenut. Koulutuksen periytyvyys ei suinkaan enää laske, vaan hämmentävällä tavalla edelleen hyväpalkkaiset arvostetut ammatit siirtyvät erityisesti isältä pojalle. Suomessa on otettu käyttöön lukukausimaksut. Lukukausimaksut. Sekä oikeistopoliitikot että valtiovarainministeriön käytävähuhut myöntävät suoraan, että EU/ETA-maiden ulkopuolisille asetetut maksut ja opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen ovat vain pätkä tietä tasaveroyhteiskuntaa kohti, jossa koulutus on henkilökohtainen riski ja panostus. Ammattikoulutusta siirretään kauniilla sanoilla “työpaikalla oppimiseksi“, mikä on täysin vastoin sitä perinteistä vasemmistolaista ajatusta, että työntekijällä on oikeus kyetä muuhunkin kuin mekaaniseen työn toistamiseen. Yliopistoista irtisanotaan tai muuten poistetaan yli 1500 ihmistä ja valtiovarainministeriön virkamies kehtasi väittää minulle päin naamaa pari viikkoa sitten, että hänelle on yllätys että irtisanottujen joukossa on muun muassa yksiköiden ainoita opinto-ohjausta antavia henkilöitä.
Vasemmistoliitto on suoraselkäisesti puolustanut koulutuksen asemaa nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Haluan silti käyttää puheenvuoron painottaakseni sitä, miten merkittävät ovat juuri seuraavat vuodet koulutuspoliittisesti ja vasemmistolaisen politiikan kannalta. Tavoiteohjelman kirjaukset ovat hyviä, mutta meidän tulee ehdottomasti tiivistää rivejämme ja ymmärtää miten syvistä yhteiskunnan rakenteista on kyse kun puhutaan koulutuksen tasa-arvosta ja rahoituksesta. Meidän tulee olla valmiita oikeasti vaikuttamaan eikä vain hokemaan, että vastustamme leikkauksia.
Vaikka koulutuslupauksen rikkominen oli näkyvää ja räikeää, tämän hetkiset leikkaukset yliopistoille ovat rikka rokassa kun katsotaan toisen asteen tilannetta ja pidempää trendiä, jossa kansaa tyhmennetään vähentämällä juuri sitä sivistyspohjaa jolle elinikäisen oppimisen ja kriittisen tiedonhankinnan kyvyt perustuvat. Vasemmistoliiton on oltava se puolue, joka näyttää kiusallisen totuuden siitä, miten porvari ohjaa koulutuksella kansaa kohti kritiikitöntä ja alistunutta tulevaisuutta.
Hyvät ystävät, minä vahvasti toivon, että seuraavan vuoden aikana teistä jokainen saa esimerkiksi vasemmistoliiton koulutuspoliittiselta työryhmältä tietopaketin siitä, miten vasemmistolaisia arvoja voidaan ajaa myös koulutuspolitiikassa ja sen kautta. Meidän on myönnettävä itsellemme ja muistutettava muille, että vaikka kaikki ovat koulua käyneet, kaikki eivät ole koulutuksen asiantuntijoita. Meidän ei pidä antaa periksi kiusaukselle ottaa mutulla kantaa esimerkiksi duaalimalliin tai opetussuunnitelmiin, vaan erottaa tilanteet, joissa on kyse poliittisesta päätöksestä ja milloin kasvatustieteellisestä harkinnasta
Täälläkin on puhuttu siitä, että meidän pitää muuttaa viestiämme yksinkertaisemmalle kielelle. MInä olen eri mieltä. Meidän pitää pitää kiinni siitä, että jatkossakin KAIKILLA, myös työttömien ja maahanmuuttajien lapsilla on valmiudet käydä yhteiskunnallista keskustelua monimutkaisista aiheista. Pelaamme oikeiston pussiin, jos typistämme monimutkaiset asiat populistiseksi kyllä-ei-väännöiksi.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että koska koulutuspolitiikka ja sivistys ovat minulle sydämen asioita, kannatan lämpimästi Eila Tiaista puoluehallituksen jäseneksi, sillä hän suhtautuu vähintään yhtä intohimoisesti tähän ja moneen muuhun aiheeseen.
